"Äitiiii! Tuuu! Octopus!"

Lauantaina harvoilla valituilla oli vapaapäivä. Kroki ja Hertta jäivät laivalle kannustamaan ahkeroivia, kuten Isoamiestä. Viimeiset tunnit olivat käsillä ennen lepopäivää ja maanantaina alkavaa katsastusta. Laivalla eletään nyt todella jännittäviä aikoja, kun Singaporesta saapunut tiimi tarkistaa laivan turvallisuuden monien, satojen remonttejen jälkeen. Odotamme jännittyneinä tämän viikon tarkastustoimia ja sitä, myönnetäänkö kelluvalle kodillemme tuo PSSC (Passanger Ship Safety Certificate) -todistus. Kun uusi sellainen koristaa aulan seinää, voimme jatkaa vihdoin matkaamme seuraavaan satamaan.

Lauantai oli täydellinen päivä rauhoittua meren rannalla. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja tuuli henkäili viilentäen pahimman paahteen. Reissaaja oli uinut sadan metrin päähän lautalle loikoilemaan, kun heräsi ajatuksistaan Pienenmiehen huhuiluun: "Äitiii! Tuuu! Octopus!" Nuori nainen rannalla rauhoitteli pikkuveljeään: "Ei, ei. Sehän on kivi.""No mutta, kun se liikkuu!", väitti Pikkumies hanakasti huitoen jo molemmilla käsillään.

Filippiinomies rannalta säntäsi haavinsa kanssa apuun ja poimi merestä veikeästi luikertelevan otuksen. Sitä sitten ehti Reissaajakin jo rannalle ihastelemaan. Vikkeläliikkeinen otus harppoi imukupein varustelluin lonkeroin ja yritti kiiruhtaa taas meren aaltoihin. Sitä esteltiin ja ihmeteltiin. Tutkittiin ja mittailtiin. Filippiinomies arvioi iäksi viisi kuukautta. Nauroimme ja laskimme, että sen on sitten täytynyt syntyä samoihin aikoihin kuin Pienimies saapui maahan kesäkuussa. Octobus-ystävämme muutti nopeasti väriään yrittäessämme tarttua siihen. Vuorotellen sitä käsissämme pitelimme ja tarkkailimme.

Pienimies jo mietti kuumeisesti, miten voisi ottaa uuden lemmikkinsä mukaan laivalle. Toisille taas nousi vesi kielelle miettiessämme sen mahdollisuuksia kokin käsissä.

Pienimies kyllä protestoi, mutta siitä huolimatta otus päätyi rannalla sijaitsevan ravintolan keittiön pataan. Elävä otus koki elämänsä viimeiset sekunnit joutuessaan kiehuvaan veteen. Pikainen kiehautus, ja otus oli saanut upean purppuran värin.

Kokin taitavissa käsissä, silmiemme edessä, mustekalan pää avattiin, ja sen sisältö poistettiin varovasti kelpaamattomana syötäväksi. Jäljelle jäävät osat lonkeroineen paloiteltiin hienoiksi paloiksi. Palat heitettiin kulhoon, ja ne huuhdeltiin etikalla vahvan hajun poistamiseksi. Sekaan lisättiin raastettua inkivääriä, suolaa, valkopippuria, sipulirenkaita ja vihreää chiliä. Annos viimeisteltiin kevätsipulisilppulla. Yhdessä uusien ystäviemme kera jaoimme aterian, joka takuuvarmasti oli tuoretta ja maistuvaa! Ihana elämys!

Pienimies sai kaikilta meiltä naispuolisilta retkiseuralaisiltaan ihmettelyä ja kiitosta! Hän sai polleana poikana palata kotiin, ja ilta sujuikin rattoisasti hänen saadessaan kertoa mustekalajuttua jokaiselle vastaantulijalle, Isomies mukaan lukien.

Adventtiaika on siis alkanut täälläkin ihanasti. Tällä kertaa siis Pienenmiehen erityisterveiset sinne teille kaikille uskollisille lukijoille!

Pii-pap-pa palmut huojuu!

Tällaisen taivaan alla Reissaajan oli hyvä päätellä juhlapäiväänsä. Kiitollisena elämästään, jokaisesta 44 vuodesta, on hyvä kääntää sivua ja astua uuteen kauteen.

Laivalla on alkanut pyöriä mitä ihmeellisempi ohjelmisto. Miehistömme lähinnä harjoittelee erilaisia kattauksia ja ohjelmasisältöjä seuraavaa satamaa varten. Me saamme kutsuja tiuhaan tahtiin. Milloin on "Thank you dinner" laivan virkamiehille ("Marine Officers", joihin iso mieskin vaimoineen kuuluvat), milloin laivan "enkeleille" eli siistijöille (joihin nuori naisemme kuuluu) "Marta & Maria"-aamukahvit erilaisista naisista, jotka molemmat halusivat palvella Jeesusta, milloin "Ladies coffee" (joihin Reissaaja kuuluu) tai "Fun night", johon me kaikki (kuvan pieni mieskin) kuulumme.

Monenlaiset lahjat pääsevät täällä käyttöön. Hertta haluaa seuraata Reissaajan esimerkkiä ja liittyä neulonta- ja virkkauskerhoon. Siellä valmistetaan nalleja ja muita pehmoleluja Kambodzan vierailua varten. Tuo maa on kärsinyt monin tavoin viime vuosisadan aikana, ja haluamme olla viemässä toivoa ja iloa tuon kansan keskuuteen monin mahdollisin tavoin.

Kerhoon ilmottautui laivan miehistöstä 25 nuorta aikuista!

Vasta 1990-luvun alussa maassa vuosia käyty sisällissota päättyi jättäen jälkeensä paljon rikkinäisyyttä ja köyhyyttä. Arviot sisällissota Pol Potin uhriluivuista liikkuvat 1,2 - 3 miljoonan välillä. Suurin osa uhreista oli korkeasti koulutettuja sekä heidän perheitään. Näillä kierrätysmateriaaleista ja jätelangoista rakkaudella valmistetuilla pehmoleluilla toivomme saavamme ilahduttaa kambodzalaisia lapsia. Kambodzan vierailu on suunniteltu alkamaan tammikuun lopussa.

"God is the Grand Artist!" julistaa taustalla häämöttävä mainos. Täällä laivalla palvellessamme saamme olla kehittämässä omaa lahjaksi saamaamme luovuuttamme ja rohkaista muita tekmään samoin. Muun muassa monenlainen taide, graafinen suunnittelu, erilaisista kulttuureista peräisin olevat tanssit ja musiikki pääsevät kukkimaan täällä. Tällä Jumalan suomalla luovuudella saamme ilahduttaa tulevissakin satamissa sekä laivalla että maissa erilaisia ihmisiä; tavallisista kaduntallaajista, urheilijoihin, vaikuttajiin, politikkoihin, presidentteihin jne. Muutama viikko sitten vieraanamme oli Miss Philippines.

Rouva Reissaaja lähettää teille palmujen varjosta pikkujouluterveisensä ja toivottaa bloginsa lukijoille iloa ja ihania kohtaamisia sinne missä vaikutattekin!

Kukko vai kana?

Balut on yleinen aasialaisessa katukeittiössä valmistettava herkku, joka tosin joidenkin arvioiden mukaan kuuluu maailman kauhistuttavimpien ruokalajien listaan ensimmäiselle sijalle. Filippiiniläisistä monet todella pitävät tästä herkusta. Balut on ankan tai kanan hedelmöittynyt muna, jossa sikiö on jo kehittynyt niin pitkälle, että sille on muodostunut hennot luut ja hieman höyheniä. Nämä hedelmöittyneet munat keitetään ja munan sisältö nautitaan suolan tai mausteiden (chili ja valkosipuli) sekä etikan kanssa. Reissaajan mielestä maku muistutti lähinnä jotain keitetyn kanamunan ja kanakeiton väliltä.

Riisi (palay) kuuluu täällä Filippiineilläkin päivittäiseen ruokavalioon ja sitä myydän torilla kymmeniä eri lajeja. Tänä vuonna tulvat tuhosivat suuren osan riisisadosta, mutta matkatessa maaseudulla olemme oppineet, että riisin (palay) kuivaaminen voi tapahtua levittämällä sato tielle.

Pieni mies on meidän muiden mukana saanut tutustua paikallisiin ja päässyt lempiharrastuksensa pariin kokeilemaan filippiiniläistä mallia merikelpoisista veneistä. Kalakin kävi kaverin onkeen ja sitä ihmeteltiin ja tuotiin ylpeänä rantaan saakka.

Vapaapäivät vietämme mielellämme paikallisten parissa, rannalla tai luonnossa. Olemme asettuneet tähän maahan jo mukavasti, vaikkei se alunperin olutkaan suunnitelma. Olemme oppineet paikallisia tapoja ja liikkuminen käy kätevästi ja hyvin edullisesti yleisillä kulkuneuvoilla. Ihmisiin on helppo tutustua. Viime viikkoina olemme pystyneet kutsumaan jo monia uusia ystäviämme myös laivalle, meidän kelluvaan kotiimme vaikkapa syömään laivakokkimme valmistamaa illallista. Viime viikolla vierainamme oli sankka joukko katulapsia syömässä. Ensi viikolla myös kirjamyymälän ja kahvilan ovet avautuvat yleisölle!

Työpäivät kuluvat kullakin tutuissa tiloissa. Laivan konehuone on saanut sellaisen "kasvojen kohotuksen", että sitä kelpaa näyttää muillekin. Muutaman viikon päästä kaikki muutetut ja entisetkin tilat ja koneet tarkistetaan. Kun kapteenilla on päivitetty "Passanger Ship Safety Certificate" eli matkustajalaivoille säädetty turvallisuustodistus kädessä, laivamme johtaja ilmoittaa koko miehistölle, milloin tarkalleen nostetaan ankkurit ja suunnataan keula kohti Hong Kongia!

Koululaisilla on täällä parhaillaan lomaviikko, ja äideillä täysi työ pitää sopivasti ohjelmaa tarjolla näille pikkupiraateille. Onneksi voimme nauttia toistemme ideoista ja yhteistyöllä touhuamme monenlaista sekä laivalla että maalla. Säätkin suosivat ja sadekaudesta ei ole enää tietoakaan!

Kroki ja Hertta lähettävät lämpimiä terveisiä täältä arjen tohinoiden keskeltä! Mukavia ja elämänmakuisia arkipäiviä sinunkin marraskuuhusi!

Lihapullia ja löytötavaroissa lojumista

Viime viikkoina on satsattu suhteisiin myös täällä laivalla! On ollut aivan mahtavaa tutustua niin uuteen miehistöön kuin niihin, jotka ovat olleet mukana laivan hommissa jo kuukausia tai vuosia. Kroki ja Hertta pääsivät valvomaan lihapullien pyörittelyä ja perunamuussin valmistusta 20-päiselle pohjoismaiselle seurueelle. Ruokapöydässä puheensorinaan sekoittui ruotsia, norjaa, tanskaa, suomea ja fääriä sekä tietysti englantia.

Tanskalle kuuluvilta "Lammassaarilta" (Fäärsaarilta) tulleet ystävämme tuovat tuulahduksen pohjoiselta Atlannin valtamereltä. He ovat kaikki projektityöntekijöitä ja viipyvät laivallamme 6-8 viikkoa. Logos Hopella on vahva kytkös historiassaan noihin saariin. Ennen nykyistä toimeaan se seilasi kahdenkymmenen vuoden ajan Atlannin valtamerta Fäärsaarien pääkaupungista, Torshavnista useisiin kaupunkeihin nimellä MV Nörrona.

Hilpeän illanvieton jälkeen ystävämme Hertta ja Kroki olivat teillä tietämättömillä usean päivän ajan, kunnes norjalainen dekkerimme pelasti heidät löytötavaralaatikosta!

Pikkuhiljaa laivan erilaiset toiminnat alkavat heräillä pitkän telakkajakson jatkuessa kuitenkin vielä muutamia viikkoja. Niinpä pääsimme juhlistamaan kirjamyymälän avautumista omalle miehistölle. Näin uudet työntekijät pääsevät kouluttautumaan tehtäviinsä ja valmistautumaan päiviin, jolloin tuhansia vieraita odotetaan saapuvan laivallemme. Marraskuun puolessa välissä kirjamyymälä avataan jälleen myös paikallisille. Täällä iloitaan jokaisesta edistyksen askeleesta!

Tarjolla onkin mitä mielenkiintoisempia kirjoja eri ikäisille!

Maisemat vaihtuvat satamaelämää elettäessä, vaikka emme itse vielä ole liikahtaneetkaan paikaltamme. Subic Bay on satama-alue, jossa käy usein mm. yhdysvaltalaisia aluksia. Olemme päässeet omin silmin tutustumaan valtaviin lentotukialuksiin, maihinnousukuljetusaluksiin ja sukellusveneeseen. Muutamat miehistömme amerikkalaisen passin omaavista ovat pääseet vierailemaankin aluksissa. Pieni mies on uusista laivoista aina yhtä innoissaan! Omassa hytissä on valmistunut jo monta piirrosta ja laivanrakennussuunnitelmaa.

On ihanaa, kun voi elää kuin lapsi! Tässä ja nyt. Nauttien, iloiten ja kiitollisena jokaisesta päivästä. Tyytyen siihen mitä kukin päivä tuo tullessaan.

Hertan sydän on sykkyrällään!

Ah! Tämä päivä koitti poutaisena ja lämpimänä, muttei paahteisena. Reppuun oli jo illalla pakattu kiikarit, kamera, pyyhe, nenäliinoja hien pyyhkimiseen. Vesipullo oli viilenemässä jääkaapissa. Jeepney-kyydillä taas köröteltiin jonkin matkaa, kunnes saavuttiin Aeta-heimon omistamille maille.

Aetat (Ayta, Agta, Atta, Ati, Ita) ovat Filippiinien alkuperäiskansaa. He ovat sirorakenteisia, paksu- ja kiharatukkaisia, tummaihoisia ja pieniä (keskikoko 145cm) ihmisiä. Muun muassa kaivostoiminta, metsien hävittäminen, laittomat hakkuut ja luonnonkatastrofit ovat supistaneet heidän elintilojaan, ja heimon väkiluku on laskettavissa enää tuhansissa. Mielenkiintoista on, kuinka heidän elämäntapansa on pysynyt lähes muuttumattomana jo tuhansia vuosia.


Aetat ovat edelleen maailman taitavimpia viidakossa selviytyjiä. Vietnamin sodan aikana Yhdysvaltain armeija koulutti veteraaninsa täällä ennen kuin he menivät Vietnamiin. Yhdysvaltain laivastotukikohta Subic Bay kun oli kätevästi lähellä Pastolan Aeta-kylää.

Aeta-naiset ovat maankuuluja kasvien käytöstä lääkkeinä. Oppaamme valisti meitä monilla tiedoillaan. Tässä hän leikkaa meille nestettä sisältävästä puunvarresta näytteen, joka auttaa astmavaivoihin.

"Hmm...", tuumailee pieni mies. "Tästäkö juuresta keitetyllä nesteellä voi kurlata kurkkutulehduksen kiusatessa?"

Aetat asuvat Pohjois-Filippiineillä, Luzon-saarella. He asuvat pääosin omissa kylissään vuorilla. Heidän talonsa on rakennettu usein bambusta ja cogon-ruohosta. Näimme kylässä myös joitakin taloja, joiden rakennusaineena oli käytetty kiveä. Sähköjäkin oli viritelty, ja kyläläisten yhtenä kokoontumispaikkana toimi katos, jonka alle oli asennettu karaokelaitteet. Sinne kuulema porukkaa kokontuu joka ainoa ilta laulamaan ja seurustelemaan. Länsimaiset vaikutukset ulottuvat siis noillekin vuorille! Oli tosi hassua ajatella ihmisten laulavan karaokea iltaisin tuolla luonnon helmassa.

Tässä talossa asuu kuusihenkinen perhe. Lapset olivat tänään keskenään kotona vanhempien ollessa töissä. Majassa tuoksui kotoisasti savulta, keittiön tulisija oli vielä lämmin. Pihalle oli tehty sieviä istutuksia ja pihapiiri huokui rauhaa ja kodikkuutta. Komea kukko tepasteli pihalla, kanojen kaakatus rikkoi hiljaisuutta. Pieni mies tuumaili, että täällä hänkin haluaisi asua. Reissaajaa pisti silmiin sievät kukkapenkkien aitaukset rakennuksen ympärillä. Aitauksen pystykeppien päitä koristivat tyhjät kananmunien kuoret, joita oli rikottu juuri sen verran, että ne oli pystytty pujottamaan keppien päihin.

Aeta-lapset käyvät myös koulua. Heidän opetussuunnitelmansa on samanlainen kuin muillakin lapsilla Filippiineillä. Kylän koulua tukevat hollantilaiset kristityt.

Vielä vilkaisu perheen makuuhuoneeseen. Meille esitellään myös majan toinen makuuhuone, joka on valmiina mahdollisia vieraita varten. Sitten hyvästelemme ja jatkamme hieman matkaa kylän aukiolle, jossa lapsilauma esittäytyy iloisena ja hellyttävänä. Ihmetystä saavat osakseen meidän omat vaaleat poikasemme.

Ihana päivä, jonka päätteeksi saamme vielä opetella tulen tekemistä. Samalla meille opetetaan, kuinka bambun sisällä voi kätevästi kypsentää riisin ja kanan. Käden käänteessä pienelle miehelle on vuoltu bambusta vielä koristeltu kuppi ja lusikka.

Paluumatka lähtöpisteeseen sujuu joutuisammin, nyt pääasiassa laskeudumme savista polkua pitkin. Hiki virtaa pitkin ihoa joka ainoassa ruumiimme osassa. Vaatteet liimautuvat kiinni ihoon. On saatu liikuntaa, raikasta ilmaa ja paljon mielessä mutusteltavaa. Kiitos aetat! Hertan ja monen muunkin sydän sykkii muustakin kuin liikunnan ihanasti tuomasta rasituksesta.

Liputusta!

Laivan kolmannella kannella on erittäin hyvin varustetut lääkärin ja hammaslääkärin vastaanottotilat. Reissaaja pääsi Krokin ja Hertan kanssa tutustumaan niihin paremmin viime viikolla, samalla kun sai hoitoa lohenneeseen hampaaseensa. Laivan miehistön lisäksi monet köyhät yhteisöt eri maissa hyötyvät laivan hammashoitotiimin tarjoamista ilmaisista hammastarkastuksista sekä hampaitten hoitoon liittyvästä valistuksesta.

"Dekkereitten" eli laivan kannella työskentelevien miesten ja naisten puuhia seurailtiin tässä eräänä päivänä tarkemmin. Taustalla näkyy kuudennen kannen takaosa ja yksi laivamme autoista, jota on yritetty kovasti saada kuntoon ilman menestystä. Kun laiva lähtee seilaamaan, tälle kannelle nostetaan nosturilla kaikki muut viisi käytössämme olevaa autoa. Muun muassa tätä kantta on viime päivinä huollettu. Ensin ruoste poistettiin käyttäen rautaharjalaikkaa (samaa konetta käytettiin tankeissa ruosteen poistoon), sitten käsitellyt kohdat maalattiin käyttämällä ruosteen kehitystä estävää maalia ja lopuksi viimeisteltiin harmaalla tai valkoisella maalilla. Eikös näytä hyvältä!

Tapasimme kapteenin vaimon jälleen kerran iloisena omepelukoneen takaa. Hän on taitava paikkaamaan ja huoltamaan laivan miehistön työvaatteita. Jokaisella laivan osastolla työskentelevillä on erilainen asukokonaisuus. Tässä käsillä on konehuoneessa työskentelvän haalari. Siinä on isoja reikiä ja nappeja on kadonnut ainakin viisi!

Viime viikonloppuna saimme toivottaa OMAN TYTTÄREMME sekä yli 100 uutta miehistön jäsentä tervetulleeksi! Tälläisia suurempia miehistön "changeovereita" eli vaihtohetkiä on kaksi kertaa vuodessa, puolen vuoden välein. Tunnelma oli korkealla! Kaikki uudet tulokkaat juoksivat pitkän lipputunnelin läpi ja kipusivat nostoportaita (gangway) pitkin laivaan.

Uusi miehistö = uusia laivaperheitä. Juhlallisuudet jatkuivat pari päivää myöhemmin. Tässä valmistaudutaan meidän ensimmäiseen laivaperheiltaan maalamalla lippuja illallispöytäämme koristamaan. Uusi miehistö kasvatti perhettämme peräti 14 uudella "lapsella". Laivaperheemme nuoret aikuiset tulevat Meksikosta, Brasiliasta, Uruguaiasta, Etelä-Afrikasta, Britanniasta, Walesista, Ruotsista, Suomesta, Puolasta, Kazakhstanista, Intiasta, Etelä-Koreasta ja Thaimaasta!

"Mikään hidastaa ei saa. Eteenpäin vaan, hip hurraa!

Pyhä Henki meitä johtaa, meille tietä tasoittaa.

Nousee lippu liehumaan, joukko sen kun kasvaa vaan.

Taivaan Isä lapsiansa kyltymättä rakastaa."

Krokin ja Hertan oma kolo löytyy kannelta 7!

Tervetuloa hyttiin 714! Tänne olemme nyt asettuneet ja tehneet olomme kotoisaksi. Ensimmäiset yöt on nukuttu hyvin. Pieni mies on saanut oman hytin, jossa on vara valita ylä- ja alapedin välillä. Ikkunasta näkyy satama, ja seiniin voi kiinnittää kortteja ja piirustuksia magneeteilla, koska kaikki seinät ovat teräksisiä.

Laivalla on jo monia tiloja turvallisesti lasten käytössä, mutta välillä on mukava rauhoittua omassa hytissä ja askarrella vaikka hamahelmistä kissa.

Hyttimme naapurissa toisella puolella on perheitten käyttöön tarkoitettu pikkupesula. Siellä pyykkimme tulee kätevästi pestyksi ja kuivatetuksi. Siellä säilytetään myös silitysrautaa ja -lautaa sekä pölyimuria. Omassa hytissämme on pikkukeittiö, jossa on vesipisteen lisäksi jääkaappi. Siinä on kiva säilyttää vaikka hedelmiä ja suklaata. Joskus syömme aamupalan tai lounaan omassa hytissä, joten jääkaapissa on kätevä säilyttää myös maitoa ja juustoa. Kaikki ruoka muissa kaapeissa tulee säilyttää purkeissa ihan vaan siltä varalta, ettei houkutella tahtomattamme kutsumattomia vieraita, kuten laivarottia tai -hiiriä. Niitä on kuulemma joskus eksynyt hytteihinkin.

Silittäminen on mukavaa! 

Pieni mies voi jatkaa nyt koulunkäyntiä laivalla kannella 8. Siellä on oikein hyvät tilat ja materiaalit koulunkäyntiä varten. Koulun yhteydessä on myös leikkitilaa ulkona samalla kannella, laivan aivan takaosassa. Tällä hetkellä koululaisia on parisenkymmentä. Loppuvuodesta luvassa on muutamia uusia lapsia. Opetuskielenä on englanti.

Iso mies viettää tuntikausia päivästään tankeissa niitä puhdistaen ja huoltaen sekä ohjaten nuoria aikuisia tekemään samaa työtä. Laivassamme on noin sata tankkia erilaisiin tarkoituksiin. Joissakin säilytetään öljyä tai dieseliä, joissakin puhdasta vettä, joissakin hieman likaista, ns. harmaata vettä, joissakin oikein likaista ns. mustaa vettä. Arvatkaapas mistä se tulee? Yli puolet näistä tankeista on nyt huollettu ja saatu valmiiksi käyttöä varten. Parin viikon sisällä loputkin toivotaan saada valmiiksi. Tankit ovat pimeitä ja muodostavat melkoisia sokkeloita. Hoikat ja ahtaita paikkoja pelkäämättömät, ahkerat ja huolellista työtä tekevät soveltuvat tähän tehtävään siis parhaiten. Tuolla pimeydessä työskennellessä valon vaikutus tulee hyvin konkreettiseksi.

Niin koulu- kuin työpäivääkin tauottavat ruokailuhetket laivan viihtyisässä ja valoisassa ruokasalissa. Jokaisella perheellä on oma pöytä. Meidän perheen pöydästä avautuu näkymät merelle. Ruoka on hyvää ja vaihtelevaa!

Kuvan kulkuneuvo on nimeltään Tricycle, ja sen kyydissä on kiva viilettää!

Tästä portista on tullut Reissaajalle jo tuttu ja tien sinne voisin jo kulkea vaikka unissani. Sen takana on aivan erilainen maailma. Siellä asustaa hyvin vaatimattomissa oloissa 88 nais- ja yli 700 miesvankia. Kameraa ei tuonne sisälle saa viedä. Vierraillakseen naisten puolella on kuljettava hyvin matalan ja vuotavan katoksen ali ja katsottava ettei astu kulkiessaan varjossa makaavan kissan tai kanojen päälle. Siellä täällä katoksissa keltaisiin T-paitoihin pukeutuneet vangit keittelevät riisiä tai paistavat hiilillä kalaa, ja tätä he syövät jo aamiaiseksi. Ilmassa leijailee jännittäviä tuoksuja, joista kaikki ei oikein sovi suomalaiseen nenään, joten yritän hengittää silloin suun kautta. Mutta mitä pienistä! Hymyillen toivotellaan hyvää huomenta puolin ja toisin, ja vastaanotto on lämmin. Vierailujemme aikana 47 naisvankia on kastettu kristityksi. Vierailemme heidän luonaan yhdessä paikallisen pastorin kanssa niin kauan kuin pysymme tässä satamassa rohkaisten ja opettaen heitä tekemään elämässään jatkossa hyviä valintoja.

Sininen hetki päivän taipuessa kohti iltaa

Päivän päätteeksi on mukava käydä vaikka kävelyllä satamalaiturilla tai laivan kannella ja hengähtää kiitollisena taas yhdestä eletystä päivästä.