Vahvat juuret!

Täältä sitä taskusta ponnistettiin maailmalle vuosi sitten! On ollut kertakaikkisen upeaa olla koti-Suomassa viimeiset kolme viikkoa!

Kouluaiset ahertavat uuden opettajansa johdolla upeasti! Kroki ja Hertta toivottavatkin niin oman koulun väelle kuin kaikille muillekin ahertajille paukkuja arjen touhuihin tuleviin viikkoihin. Lämmin kiitos kestittelystä ja hyvistä juttuhetkistä.

Eikös pöllö olekin viisauden symboli?

Suomalaiset lapset ovat upeita taiteilijoita! ...ja he osaavat panna hyvän kiertämään!

Koko koulunväelle pitämämme aamupiirin jälkeen meitä odotti suurenmoinen yllätys! Reissaja liikuttui aivan ääniväristen kyyneliin, kun hänelle tuotiin 18 toinen toistaan upeampaa koulun vanhempien, nuorten, lasten ja opettajien yhteistyöllä ompelemaa mekkoa! Reissaja matkakavereineen ei malta odottaa, kenen päälle he saavat nuo ihastuttavat mekot tulevina kuukausina pukea. Näin Dress a girl -ajatus valtaa alaa ja leviää ympäri maailman!

Kannattaa seurata blogia ahkeraan, sillä lupaamme ottaa kuvan jokaisesta mekosta ja sen saajasta!

Martti-papan saunaosastolla rentouduttiin. Hertta ja Kroki vaan eivät rohjenneet uima-altaan viileään veteen. Reissaaja kyllä kävi karaistamassa ja vahvistamassa pohjalaista luonnettaan.

Suomalaista maitoa, makkaraa ja sinappia on kulunut sekä sivuruokalajina ruisleipää. Nämä eväät ja yhteiset hetket takkatulen ääressä ovat pitäneet Pienen Miehen hyvässä vedossa!

Majapaikkamme pihalla kukkivat sinivuokot!

Ojien vierustoja värittävät nämä pienet auringot, leskenlehdet!

Te rakkaat ihmiset Suomessa olette myös elämämme aurinkoja! Kiitos teille yhteisistä hetkistä! Yhteys Hengessä säilyy vaikka tuhannet kilometrit meitä fyysisesti erottaisivatkin. Jatketaan elämää tekemällä hyvää, missä ikinä liikummekin ja vaikutamme!

Menoa, kevättä ja kavereita!

Hertta ja Kroki ovat saaneet kovaa kyytiä menneinä päivinä! 

Pieni Mies hankki itsellensä lipun ja sillä on liputettu kotimaata kuluneina päivinä. Kaverin synttärikutsuille tässä riennetään!

Neuvola ja hammaslääkärikäynnit ovat kuuluneet niin ikään ohjelmaan. Pituutta oli tullut Pienelle Miehelle kiitettävästi, Kroki on pysynyt sitä vastoin mitoissaan.

Kavereita on ollut mahtava tavata ja huomata, että leikit sujuvat vaikka viimeisitä yhteisistä touhuista onkin kulunut hurjasti aikaa! Reissaajakin on saanut tavata rakkaita ystäviään ja ladata akkujaan hyvillä keskusteluilla, voimahaleilla, lempeydellä, herkullisilla kotimaan ruuilla, kevätauringon säteillä, harjumaisemilla, takkatulen ääressä istuskelemisella...

Kevät tulee Kuuselaankin! Oli ihastuttavaa pakkautua autoon isolla joukolla ja suunnata kulku kohti Etelä-Pohjanmaata. Siellä juhlittiin 89-vuotiaan ystävän synttäreitä!

Pieni mies löysi hiljattain talvihorroksestaan juuri ja juuri lämmenneen nokkosperhosen. Kämmeniensä välissä lämmiteltyään, hän päästi vielä kohmeisen luomuksen lentoon. Katselimme hymyillen, kuinka perhonen etsi punaisen navetan seinustan auringonottopaikakseen. 

Tuvan lämmössä istuskeltiin ja tarinoitiin muiden juhlijoiden kera. Kiitollisuus, tyytyväisyys ja ilo asuu tuossa tuvassa yhdessä sen väen kanssa, ja sellaisessa ilmapiirissä on vaan niin mukava olla!

Pihasta löytyi vielä Pienen Miehen muistoissakin säilynyt traktori, jolla Ison Miehen kanssa on ajeltu!

Kiitollisina näistä upeista Suomi-päivistä!

Kroki ja Hertta kyläilevät

Ihmeitten aika ei kuulkaa ole ohi! Kroki ja Hertta saivat kutsun iltapäiväkahveille kivaan kotiin Tampereen Pispalaan. Siellä asustavat uudet ystävät, jotka tunsivat meidät ennenkuin me tunsimme heidät! He siis ovat seuranneet blogiamme.  

Kassi siis kainaloon ja eikun menoks!

Aurinko paistoi taas kirkkaasti ja lumet saivat kyytiä. Purot solisevat jo iloisesti ja moottoritien penkereitä koristavat kymmenet, sadat pienet aurinkoiset; leskenlehdet nostavat päätään!

Kahvipöydän seura oli aurinkoista ja iloista, munkitkin hymyilivät! Kauniin kodin hirret kertoivat talon elettyä historiaa. Jatkamme tänä iltana samalla teemalla, kun katsomme talon rakennusvuodelta suomalaista elokuvaa jo toistamiseen; Raja 1918. Ihmettelimme siinä istuessamme, miten sitä ihmiset ovat keskellä levottomuuksia taloa rakentaneet... Elämä voittaa, aina! Sitä kun on rakkaita ihmisiä, niin heidän eteensä sitä taistelee tavalla ja toisella. Tänään pohdimme myös sitä, miten voimme taistella niidenkin ihmisten puolesta, joilla ei ole ketään...

Kiitos ystävät!

Muutama päivä sitten juhlistimme Pienen miehen kanssa Agricolan päivää. Lipun liehumista piti odottaa pitkään ja hartaasti, oli niin tyyntä. Liehahtihan se sitten, ja saatiin kuva napattua! Nykypäivän suomenkielen taitajat ilahduttavat, ja mieltäni jäi FaceBook-kaverin veli Tuukka Siltalan runo niin suloisesti kutkuttamaan! Sain luvan siteerata:

Kevään kutsu:

Herää Suomen neito.
Herää uuteen kevääseen!
Pyyhi nuoska lanteiltasi,
puista lumi harteiltasi!

Nosta vartesi sorja
Aja pois pakkasen päivät
Siperiaan viima kylmennyt.
Päästä Helmasi tuuleen lämpimään,
Liehumaan lämpöä ihanaa.
Pue itsesi metsän vihreään ja vesiin sinisiin
Ota viitaksi kehrä kultainen
ja lapsesi kesän maljasta juota!

Upean sään houkuttelemana viihdyimme pihalla pitkään. Pieneltä mieheltä sujui pallojen pyörittely vanhasta muistista, ja lumiukko syntyi kivuitta.

No tietysti ulkoleikit päättyivät lumisotaan, ja Hertta ja Kroki patterille kuivumaan. Reissaja sai tyytyväisenä raueta sohvalle jättiläiskuppi ihanaa tyttären kaapista löytynyttä haudutettua japanilaista vihreää kvitteniteetä kädessään... Ah, tätä elämää!

Sinistä ja valkoista

Kotimaan värit loistivat maisemassa selkeinä laskeutuessamme Helsinki-Vantaan lentokentälle. Vieruskaverina oli istunut mukava mies Kirkkonummelta, ja matka oli sujunut joutuisasti. Olimme Amsterdamin Schipholin kentältä kotimaan kamaralla ennen kuin tiesimmekään! Pieni mies oli kuljettanut 24 kilon matkalaukkua miehekkään vahvasti rullaten sitä vähän railakkaan puoleisesti, niin että siskoille ja siskonmiehelle laivalta asti kuljetetut brownies'n palat olivat saaneet mukavasti pyöristyneet kulmat.

Ukki oli vastassa kentällä, ja matka jatkui sieltä ruokakaupan kautta ukin kotiin, joka on Lahden kupeessa, Iitin metsien kätköissä. Ruokakaupassa Pieni mies sai tehdä ruokaostokset ukin kanssa, Reissaajan etsiessä sopivia käsineitä Pienelle miehelle. Viinirypäleitä ja maksamakkaraa oli ostoskärryissä kokonainen lohi seuranaan.

Hiljaa kuusten kuiske soi, terveisensä tuuli toi.

Seuraava päiväkin koitti aurinkoisena. Aamupalapöydästä seurailtiin elämää lintulaudalla ja selattiin ukin tekemiä merkintöjä lintupäiväkirjaan. Lintulaudalla kävivät tutut talitintti ja sinitiainen, mutta päiväkirjalöydöistä silmiin osui hemppo, joka oli Reissaajalle uusi tuttavuus. Kulttuurilintu, kertoo suomalainen wikipedia. Hm...

Sininen ja valkoinen, värit ovat vapauden!

Aamupalapöydästä jouduttiin jo mukavasti yhdeksän pintaan jäälle pilkille. Mikä oli mennessä kun järvikin siintää aamupalapöydästä, ja mukavasti polkua pujotellen sinne saavutaan parissa minuutissa.

Pieni mies jo pisti kilpaa pystyyn ja puhui "meidän tiimistä" ja "sinun tiimistä, ypöyksin". Ukki veti pullean ahvenen pikkiriikkisestä avannosta alta aikayksikön. Reissaaja sen sitten voissa paistettuna lounaaksi söi, sen sekä ahvenen mahtavan mätimassapalleroisen. Loput saaliista olivatkin sitten särkiä, jotka vietiin Rölli-kissalle tulijaisiksi.

Täällä matka jatkuu lunta polkien, samalla kun Iso mies kasvattaa partaa toisella puolella maapalloa. Siellä puhdistetaaa paatin potkureita ja tehdään muitakin säätöjä, jotta saamme taas kyntää meriä vuoden eteenpäin toukokuun lopusta alkaen.

Aivan upea itsetehty kortti ilahdutti ensin silmää ja sitten Reissaajan mieltä, ja nyt se tuo toivottavasti sinunkin hetkeesi lämpimän tervehdyksen Suomen Tampereelta!