sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Krokin ja Hertan oma kolo löytyy kannelta 7!


Tervetuloa hyttiin 714! Tänne olemme nyt asettuneet ja tehneet olomme kotoisaksi. Ensimmäiset yöt on nukuttu hyvin. Pieni mies on saanut oman hytin, jossa on vara valita ylä- ja alapedin välillä. Ikkunasta näkyy satama, ja seiniin voi kiinnittää kortteja ja piirustuksia magneeteilla, koska kaikki seinät ovat teräksisiä.


Laivalla on jo monia tiloja turvallisesti lasten käytössä, mutta välillä on mukava rauhoittua omassa hytissä ja askarrella vaikka hamahelmistä kissa.


Hyttimme naapurissa toisella puolella on perheitten käyttöön tarkoitettu pikkupesula. Siellä pyykkimme tulee kätevästi pestyksi ja kuivatetuksi. Siellä säilytetään myös silitysrautaa ja -lautaa sekä pölyimuria. Omassa hytissämme on pikkukeittiö, jossa on vesipisteen lisäksi jääkaappi. Siinä on kiva säilyttää vaikka hedelmiä ja suklaata. Joskus syömme aamupalan tai lounaan omassa hytissä, joten jääkaapissa on kätevä säilyttää myös maitoa ja juustoa. Kaikki ruoka muissa kaapeissa tulee säilyttää purkeissa ihan vaan siltä varalta, ettei houkutella tahtomattamme kutsumattomia vieraita, kuten laivarottia tai -hiiriä. Niitä on kuulemma joskus eksynyt hytteihinkin.

Silittäminen on mukavaa! 


Pieni mies voi jatkaa nyt koulunkäyntiä laivalla kannella 8. Siellä on oikein hyvät tilat ja materiaalit koulunkäyntiä varten. Koulun yhteydessä on myös leikkitilaa ulkona samalla kannella, laivan aivan takaosassa. Tällä hetkellä koululaisia on parisenkymmentä. Loppuvuodesta luvassa on muutamia uusia lapsia. Opetuskielenä on englanti.


Iso mies viettää tuntikausia päivästään tankeissa niitä puhdistaen ja huoltaen sekä ohjaten nuoria aikuisia tekemään samaa työtä. Laivassamme on noin sata tankkia erilaisiin tarkoituksiin. Joissakin säilytetään öljyä tai dieseliä, joissakin puhdasta vettä, joissakin hieman likaista, ns. harmaata vettä, joissakin oikein likaista ns. mustaa vettä. Arvatkaapas mistä se tulee? Yli puolet näistä tankeista on nyt huollettu ja saatu valmiiksi käyttöä varten. Parin viikon sisällä loputkin toivotaan saada valmiiksi. Tankit ovat pimeitä ja muodostavat melkoisia sokkeloita. Hoikat ja ahtaita paikkoja pelkäämättömät, ahkerat ja huolellista työtä tekevät soveltuvat tähän tehtävään siis parhaiten. Tuolla pimeydessä työskennellessä valon vaikutus tulee hyvin konkreettiseksi.


Niin koulu- kuin työpäivääkin tauottavat ruokailuhetket laivan viihtyisässä ja valoisassa ruokasalissa. Jokaisella perheellä on oma pöytä. Meidän perheen pöydästä avautuu näkymät merelle. Ruoka on hyvää ja vaihtelevaa!

Kuvan kulkuneuvo on nimeltään Tricycle, ja sen kyydissä on kiva viilettää!

Tästä portista on tullut Reissaajalle jo tuttu ja tien sinne voisin jo kulkea vaikka unissani. Sen takana on aivan erilainen maailma. Siellä asustaa hyvin vaatimattomissa oloissa 88 nais- ja yli 700 miesvankia. Kameraa ei tuonne sisälle saa viedä. Vierraillakseen naisten puolella on kuljettava hyvin matalan ja vuotavan katoksen ali ja katsottava ettei astu kulkiessaan varjossa makaavan kissan tai kanojen päälle. Siellä täällä katoksissa keltaisiin T-paitoihin pukeutuneet vangit keittelevät riisiä tai paistavat hiilillä kalaa, ja tätä he syövät jo aamiaiseksi. Ilmassa leijailee jännittäviä tuoksuja, joista kaikki ei oikein sovi suomalaiseen nenään, joten yritän hengittää silloin suun kautta. Mutta mitä pienistä! Hymyillen toivotellaan hyvää huomenta puolin ja toisin, ja vastaanotto on lämmin. Vierailujemme aikana 47 naisvankia on kastettu kristityksi. Vierailemme heidän luonaan yhdessä paikallisen pastorin kanssa niin kauan kuin pysymme tässä satamassa rohkaisten ja opettaen heitä tekemään elämässään jatkossa hyviä valintoja.

Sininen hetki päivän taipuessa kohti iltaa

Päivän päätteeksi on mukava käydä vaikka kävelyllä satamalaiturilla tai laivan kannella ja hengähtää kiitollisena taas yhdestä eletystä päivästä.

torstai 13. syyskuuta 2012

Hyvästi Forest View!


Tästä ikkunasta on ihailtu sademetsän vihreää viime kuukaudet aina tiskejä tiskatessa tai hedelmiä pestessä. Monina päivinä on satanut, välillä hyvinkin railakkaasti. Elämäni kovimmat ukkoset ovat välähdelleet ja jyrisseet, myrskyt ovat taivutelleet puita. Toisina päivinä on taas tiirailtu upeita keltaisia variksenkokoisia lintuja, jotka ovat vilahtaneet hetkeksi näkyviin. Useamman kerran apinalauma on kettereästi siirtynyt metsän kätköistä aluettamme ympäröivää aitaa pitkin Forest Viewn hedelmäpuihin - tai roskalaatikoihin - nauttimaan ateriaansa.


Viime viikkoina on eletty arkea tässä meille vuokratussa kodissa. Tämä on ollut turvallinen pesä lennähtää Olongapon torille, San Antonioon päiväretkelle, ja isolle miehelle päivittäin töihin laivalle. Arkeemme on kuulunut siivoaminen ja leipominen, koulunkäynti ja monenlaiset tapaamiset uusien ystävien ja paikallisten kanssa.


Olin eräänä päivänä lusikoimassa kauralastutaikinaa pellille leivinpaperin päälle, kun tusin jonkun tuijottavan minua. Ihmettelin ja katselin ympärilleni. Olinhan yksin kotona. Mutta kappas vain! Tämä nuori poika-apina nojasi yhdellä harmaalla kätösellään parvekkeemme ikkunalliseen oveen minua tuijottaen ja pissiä lurautti samalla parvekkeen lattialle! Aikamoinen vilperi! Kamera oli kätteni ulottuvilla ja pitkän tovin vielä ihmettelimme toisiamme.


Oletkos nähnyt näin valtavaa hepokattia! Luonto jaksaa ihmetyttää joka maassa!


Kauralastuja ja suomalaisia pullia olemme leiponeet nyt erilaisiin juhliin maistiaisiksi kotimaastamme. Eilen kiitimme ja hyvästelimme tämän alueen työntekijöitä, joiden kanssa olemme arkeamme jakaneet. He ovat siivonneet pihoja, pesseet pyykkimme ja monin tavoin valistaneet meitä tämän maan kulttuurista ja tavoista. Nyt on matkakassit ja reput pakattu. Hytti 714 on huomisesta alkaen uusi kotimme.