Hämähäkkejä ja piraatteja?!

Lauantaina saimme viettää rauhallista aaupäivää uima-altaalla. Oli satanut monta päivää rankasti, mutta nyt uusi päivä aukeni yllättäen meidät auringonpaisteella. Iso mieskin saapui laivalta yövuorostaan, ja saimme olla taas viikon työn ja puuhastelun jälkeen omalla pikkuperheellä. Pakkasimme siis eväät kassiin, pari hyvää kirjaa, aurinkovoidetta ja eikun menoks! Pieni mies on oppinut uimaan altaan päästä päähän sekä selällään että koiraa. Sitä ihmeteltiin ja ihasteltiin! ... ja chillailtiin!!

Täällä tropiikissa elelee mitä ihmeellisempiä hyönteisiä ja hämähäkkejä, nisäkkäistä, matelijoista ja linnuista puhumattakaan! Uima-altaalla miehet tekivät Krokin kanssa tuttavuutta keltaisen, nopealiikkeisen hämähäkin kanssa. Suku ja laji ovat vielä selvittämättä, mutta ihmeellinen luomus se oli!

Iltapäivällä meille järjestyi yllättäen tilaisuus lähteä purjehtimaan saksalaisen ystäväperheen kanssa. Heille tämä lauantai oli viimeinen tilaisuus päästä kokeilemaan purjehtimista. Huomenna he lähtevät palveltuaan kaksi vuotta sekä laivaperheessä että maailmalla kohti uusia seikkailuja kotimaahansa. Meille järjestyi käyttöön 12 metrinen purjevene kolmen miehen miehistöineen.

Purjeet nostettuamme meille selvisi lasten ihastukseksi, että olimme päässeet oikeiden merirosvojen veneeseen!

Satamasta seilatessamme ohitimme kotilaivamme, joka on edelleen remontoitavana, mutta kylläkin jo veden varassa. Työ etenee, ja pikkuhiljaa projekti kerrallaan lähestymme määränpäätä myös remonttien suhteen. Mutta kulunee vielä viikkoja, ennenkuin laivan moottorit pyörähtävät käyntiin ja voimme ottaa kurssin kohti seuraavaa satamaa. Ystävillemme Saksasta häämöttää jo kotisatama Saksan Bielefeltissä. Auf Wiedersehen, Liebe Freundinnen und Freund!

Historiaa ja uusia ystäviä sadepäivien ilona!

Voi pojat! Kroki ja Hertta ovat päässeet mukaan seikkailuihin rankkasateista huolimatta! Pienen miehen katse oli eräänä iltana ohikulkiessa kiinnittynyt "ritarilinnaan", josta hän näki seuraavana yönä unta. Seuraavana päivänä matkattiin ensin Jeepneyllä, sitten jalan tutkimaan tuota jännittävää Espanjalaista porttia 1800-luvulta.

Filippiinojen historian eräs vaihe menee hyvin lyhyesti näin: Vuonna 1521 maailmanympäri-purjehduksella ollut Fernao de Magalhaes karahti laivoineen tuntemattoman saariryhmän rantaan. Vaikka paikallinen heimopäällikkö Lapu Lapu iski keihäänsä kuollettavasti Magalhaesin niskaan, espanjalaiset valloittivat saariston ja nimesivät sen Filippiineiksi kuninkaansa Filip II:n mukaan. "Ironista kyllä, me saimme sellaisen nimen, joka ei ole koskaan taipunut omassa suussamme. Emme osaa lausua F-kirjainta", Celdran kertoo. "Joten kutsumme itseämme pilipinoiksi."

Krokille ja Hertalle selvisi siis ettei tämä rakennelma ole kuitenkaan aivan ritarilinna, mutta sitä oli vaikea pyyhkiä Pienen miehen ajatuksista. Hänhän löysi rakennelmasta vielä kaksi vankilaakin. Rankkasateesta ja pelätystä, mahdollisesti tulevasta taifuunista johtuen Espanjalaisen portin takana oli huolella peitelty käsityöläisverstas ja kauppa, joka olisi helposti voinut jäädä huomaamatta. Iso mies kuitenkin jatkoi tutkimusmatkaansa ja pääsi tekemään tuttavuutta Herman-nimisen käsityöläisen kanssa. Tapaamme hänet vielä tulevina päivinä, koska halusimme tilata häneltä parhaillaan tekeillä olevan työn.

Seuraavan päivän iltana, palatessamme kävellen kirkosta, ohitimme uusien Saudi-Arabiasta kotoisin olevien tuttaviemme lomakodin. He kutsuivat meidät saudiarabialaiselle kahville. Saimme odottamatta nauttia heidän lämpimästä vieraanvaraisuudestaan! Pieni mies on viime viikkoina useaan otteeseen saanut nauttia tuon perheen viiden lapsen leikkiseurasta milloin uima-altaalla, milloin urheilukentällä. Heidän kotiinlähtönsä lähestyy, mutta saimme kutsun tulla syömään heidän kanssaan illallista vielä ennen heidän lähtöään. Ramadan-paastosta johtuen, illallinen syödään myöhään ja meitä odotetaan vierailulle huomenna klo 21.

Meidän oleskelumme täällä Filippiineillä on pitkittynyt, ja moni on ihmetellen ja pettyneenäkin kysellyt: "Miksi?" Olemme saaneet olla luottavaisella mielellä, kokeneet rohkaisua ja iloa kohtaamisista erilaisten ihmisten kanssa. Luottavaisella ja rauhallisella mielellä pysymme täällä rankkasateitten piiskatessa kattoja, tuulten taivutellessa valtavia puita taipumaan tahtoonsa ja ukkosmyrskyjen jylistessä aivan kuin maa halkeaisi kahtia. Mikä on ollessa, kun tietää olevansa turvassa, vaikka maat järkkyisivät!

Hey ho, let´s go! Varo apinoita!

Apinoita on täällä kuin oravia kotipihallamme Suomessa. Ainoa ero on, että apinoita on kerralla joko pari miespuolista (joita ei ilmeisesti hyväksytä porukoihin) tai sitten niitä on sankoin joukoin. Laskimme kerran, että ryhmään kuului yhden arvokkaasti astelevan herrakaisen lisäksi parisenkymmentä ketteräliikeistä leidiä ja kymmenisen joko riehakkaasti telmivää tai juuri kävelemään ja kiipeilemään opettelevaa lapsukaista. Niin suloisia katseenvangitsijoita! ...kunnes yksi ovela ryöväsi selkämme käännettyään ulos katetulta pöydältä suklaakeksini, meidän ihastellessamme varsinkin juuri tuota hellyttävää jälkikasvua! Meille on kerrottu, ettei meidän tule paljastaa noille kädellisille, hellyttäville ystävillemme hampaitamme edes hymyillessämme, sillä he tulkitsevat sen vihamielisyytenä. OK! Säilytetään siis sopiva välimatka eikä yritetä rakentaa liian läheistä suhdetta niiden kanssa!

Viikonloppuna isokin mies sai viettää yhden vapaapäivän tehtyään kuusi pitkää päivää (12h) peräkkäin ja nukuttuaan monta yötäkin laivalla. Pakkasimme piknikin ja suuntasimme kulkumme yhdellä laivan autoista kohti merenrantaa, hieman olopaikastamme etelään. Vaikka merivesi onkin melkein 30-asteista, se virkisti mukavasti. Ihanat raidalliset ja värikkäät kalat uiskentelivat ympärillämme ja vaikka pieni mies kovasti yrittikin, ei yksikään antautunut kiinniotettavaksi.

Maanantaina arki alkoi aurinkoisena ja jo rutiiniksi käyneellä aikataululla. Iso mies lähti muiden miesten kanssa töihin Jeepney-kyydillä klo 6, pienen miehen kääntäessä vielä kylkeään. Aamulla Reissaaja ehti ennen kouluun lähtöä siivota vessan (vessapapereita ei heitetä pönttöön, vaan ne kerätään roskikseen ja toimitetaan sekäjätteisiin pari kertaa viikossa) ja kylpyhuoneen muurahaisten jätöksistä. Tulipa gekkon yllätämäksikin! Mokoma oli livahtanut ikkunan raosta sisälle! Eihän ne vaarallisia ole ollenkaan (hyönteissyöjiä), ääntelevät nimensä mukaisesti hauskasti hämärän laskiessa: "Gek-ko, gek-ko!" Mutta, mutta...

Pienellä miehellä on koulua näin alkuun yhdeksästä kahteentoista. Lounasta syödään kotona. Uusi ystävämme oli yllättänyt keräämällä meille maistiaisiksi guava-hedelmiä. Ne levittävät kotiimme uskomattoman ihanan tuoksun, joka tuli vastaan heti oven avattuamme. Guava-aika on alullaan, joten saamme vielä usein nauttia noista hedelmistä. Niitä kasvaa kotimme pihallakin. Haluan kokeilla niitä piirakan leivontaan heti, kun vain inspiraatio iskee eikä kuumuus vaivaa. Ilastointilaitteen vaikutus ei yllä keittiöön.

Tänään tarjolla oli tuttujen voileipien lisäksi myös paikallisen naisen lahjoittamia ibus-rullia. Nuoreen kookospalmun lehteen on kääsitty kauniisti suolalla maustetussa kookosmaidossa keitettyä tahmeaa riisiä. Minua neuvottiin syömään ne sokerissa dipaten. Valitsin fariinisokerin. Hyvältä maistui!

Lungan on paikallinen mehukas hedelmä. Sen nimi tarkoittaa lohikäärmeen silmää. Pieni mies maistelee sitä mielellään. Sopii hyvin iltasadun teemaan, kun luemme Mauri Kunnaksen Kuningas Artturin ritareista. Tätä kirjoittaessa iltasadun aika lähenee. Taas on yksi päivä elettyä elämää takanapäin. Kiitollisena siitä, kohtaamisista ja kokemastamme. "Keep on going!", oppi pikku mies uimatunnilla tänään harjoitellessaan selällään uimista. Mutta välillä on muistettava levätä. Makeita unia sinullekin!

Saisiko olla kanan jalkoja?

Toripäivä koitti aurinkoisena ja saimme hyvillä mielin jättää sateenvarjot kotiin. Toripäivää oli jouduttu siirtämään parilla päivällä, koska Jeepneystämme oli puhjennut kumi. Taas tukka hulmuten ihanasti Jeepneyn kyydissä pujottelimme puolen tunnin ajomatkan päähän tutulle torille Olonpagon keskustaan.

AHA! Kananjaloista saa herkullista paikallista ruokaa marinoimalla ne ennen grillaamista valkosipulilla, pippurilla ja suolalla maustetussa calamansi-mehussa (pieni, limeä muistuttava sitrushedelmä). Resepti löytyi helposti netistä, mutta jää vielä odottamaan kokeilua.

JASSOO! Samalla kun etsin tuota reseptiä, silmiini osui hyvin mielenkiintoista tietoa ympäri Filippiinejä harrastettavasta kukkotaistelusta. Useilla sivuilla väitettiin filippiino-miehien rakastavan eniten maailmassa kukkoaan. Rakkaus kukkoon päihittää vaimon ja lapsetkin! Mies kuljettaa kukkoaan kainalossa ja täydessä bussissa omistaja suo ensisijaisesti kukolleen istumapaikan ja seisoo itse mieluummin. Hyvä taistelukukko kun päihittäessään kukkotaistelussa vastustajansa voi tuoda omistajalleen omaisuuksia hävinneen kukon lisäksi (jonka liha on sitkeää, mutta voiton makuista!). Kukkotaistelu on yhdenlaista vedonlyöntiä. Taistelu on usein lyhyt ja ytimekäs, se voi olla ohi 10 sekunnissa. Yleensä toinen kukoista saa toisen hengiltä. Aivan hirveäksi häpeäksi omistajalleen jokunen kukko saatta stressaantuessaan lähteä kuin kana kaakattaen vahvempaa kukkoa karkuun. Ja toisinaan voittanut kukko saataa jopa parin minuutin mittaiseksi taisteluksi venyneen kilvan jälkeen olla hyvin uupunut ja haavoittunutkin. Kukko kuitenkin parsitaan kokoon ja hoidetaan antibiooteilla kuntoon, ja niin se on taas parin viikon päästä loistavassa taistelukunnossa!

Torilla Hertta ja Kroki herättävät ihastusta (ihmetystäkin) ja hilpeyttä näissä iloisissa filippiinoissa niinkuin kaikkialla muuallakin, missä yhdessä kuljemme! Tässä torirouvalla on myynnissä tuoreita, valtavia katkarapuja. Filippiinit ovat tuhansien saarten muodostama valtio ja jokapuolella ympäröivällä merellä on tarjota monenlaisia mereneläviä filippiiniläisten ravinnoksi. Kansalliskala on bangus, eräänlainen maitokala. Torilla myytävät kalat ovat takuutuoreita, ne myydään elävinä.

Tämän pienen pojan enolta ostamme viikottain mangoja, joskus myös banaaneja. Enon tyttöystävä on  16-vuotias ja odottaa esikoistaan syntyväksi marraskuussa. Kroki sai pienen miehen käsistä vauhtia ja heitti ilmassa kuperkeikkaa riemun raikuessa ympärillään. Banaanit maksavat muuten 45 pisoa kilolta. Se on n. 90 eurosenttiä. Banaanit ovat sisältäkin keltaisia ja makeita, auringon kypsyttämiä ytimeen asti.

Sumpa kita tarkoittaa "lupaan sinulle". Tuosta tagalon kielisestä sanonnasta on muovaantunut espanjalainen termi filippiinojen kansalliskukalle sampagitalle. Tuo upeasti tuoksuva, eräänlainen jasmiinikukka symbolisoi puhtautta, voimaa, omistautumista, antautumista ja uskollisuutta. Noista kukista askarrellaan erilaisia koristeita tai seppeleitä toivottamaan rakastettu henkilö tervetulleeksi. Ostimme muutamalla kymmenellä sentillä neljä koristetta tuomaan hurmaavaa tuoksua kotiimme.

Toripäivän jälkeen oli ihana kaataa jääkaapista iso lasillinen kylmää vettä ja huokaista sohvalla antaen ilmastointikoneen kuivattaa hiestä kostuneet kasvot ja ihoon liimautuneen paidan kuivaksi. Seikkailu torilla käy työstä, mutta oli se sen arvoistakin! Monta kohtaamista rikkaampana ja hedelmävarastot täytettyinä on hyvä käydä viikonlopun viettoon! Magandang linggo sa iyo! Mukavaa viikonloppua sinullekin!

Pah! Pöpöt pörräävät!

Hoh hoijaa! Kroki ja Hertta ovat saaneet seurailla Reissaajien elämää viime päivinä pääsääntöisesti yöpöydältä. Milloin on kenenkin korvaan tiputeltu oliiviöljy- tai antibioottitippoja. Reissaajat ovat poteneet pikkuvaivoja ripulista silmätulehdukseen ja korvatulehduksesta kuumeineen ja kurkkukipuineen jos jonkinlaisiin tutistuksiin.

Ruokahalujen palattua elämää ovat piristäneet paikalliset hedelmät. Pääsivätpä Kroki ja Hertta todistamaan kookospähkinän poimintaa. Tosin pähkinä odottaa vielä jääkaapissa "korkkaamista". Se on sitä sorttia, jota juodaan vaikka kuoreen poratusta reijästä pujotetulla pillillä. Sen sijaan Chico-hedelmä antoi aivan uudenlaisen makuelämyksen! Tuo hedelmä on maultaan aivan kuin ois päärynälle syötetty viikunamehussa uitettua fariinisokeria. Täytyypä kerran saadessamme vaniljajäätelöä (vai jääkö unelmaksi?) loihtia tuosta hedelmästä ja jäätelöstä makoisa hellepäivän tai -illan jälkiruoka.

Santol-hedelmiä putoilee parhaassa tapauksessa ojennettuun käteen, koska niitä kasvaa ympäristössämme täällä Olonpagon kupeessa melkoisen tiheessä, samoin kuin mangoja. Apinat mokomat vaan ehtivät usein ennen meitä. Ne tavoittavat ketterästi myös puiden latvoissa kiloittain kasvavat ja kypsyvät valtavat mangot, joita meidän on tyytyminen syödä vain silmillä. Onneksi mangoja saa taas huomenna torilta! Santol-hedelmä on kuin valkoinen appelsiini, maultaan makea. Jokaisen hedelmälohkon sisällä on melkoinen siemenen jytikkä, jota ei tule niellä. Mehukas hedelmäliha imeskellään siemenen ympäriltä. Retkeillessämme sademetsässä viime viikolla, nuo hedelmät virkistivät mehukkuudellaan ja makeudellaan. Niitä kasvaa siis villinä metsissäkin. Samoin näimme banaaneja ja muitakin meille vielä tuntemattomia hedelmiä, mutta emme uskaltaneet poiketa polulta käärmeiden vuoksi. Ainakin joku Reissaajista haluaa vielä aina NÄHDÄ, mihinkä jalallansa astuu.

Naisenergiaa löytyy lähipiiristä mukavasti! Kuvassa naiskoreutta paikan päältä kapteenin vaimosta alkaen! Hyvässä seurassa siis ollaan ja turvallisissa käsissä! Kroki ja Hertta lähettävät ertyisterveiset kaikille lapsille Suomeen ja myös muualle! Ihmettelemme, että matkaamme seurataan myös niin monista muista maista! Kiitos, että olet matkallamme mukana!

Tukka hulmuten jeepneyssa!

Koulu on suljettuna muutaman ylimääräisen päivän, joten lähdimme seikkailemaan jeepneyn kyydillä Olonpagon keskustaan. Näitä iloisia yhteiskuljetuksen järjestäjiä vilisee filippiiniläisessä katukuvassa. Mukaan mahtuu aina! Jos ei sisälle, niin sitten katolle.

Herttakin sai kyytiä niin että tukka hulmusi! Hertta oli hetkeksi menettänyt jo sydämensä viehättävälle tytölle Keski-Euroopasta. Kroki päätyi katselemaan menoa kuin kärpäsenä katossa. Lapsista oli hauskaa istua avoimen ikkunan vieressä. Täällä ei ole tietoakaan pakoputkien nokisuodattimista, joten dieselkäry käy herkimpien nenään...

Kaikista suosituin istuinpaikka on takaluukun vieressä. Jeepney lastataan ihmisillä ja lastenvaunuilla siis takaluukusta. Kun kaikki halukkaat ovat kyydissä, ystävällinen kuski sulkee kiirehtimättä ja huolella luukun muutamalla tapilla.

Jeepney-ajelun ja ostoskeskuksessa pyörähtämisen jälkeen, päätimme kävellä kaupungin keskustasta telakalle, jossa Logos Hope saa hoitokuuriaan. Päivä oli sopivasti pilvinen, mutta kuiva, joten muutaman kilometrin kävelymatka taittui rattoisasti. Samalla saimme nuuskia todellista paikallista elämää... Laivalle saapuessamme hiki virtasi kuitenkin. Ilman kosteus kun on 80-90%.

Laivamme on edelleen kuivatelakalla, joten jouduimme taas kipuamaan parinkymmenen metrin korkeuteen, jotta pääsimme astumaan laivaan. Reissaajaa tahtoo nuo nousut ja laskut hieman huimata, mutta se hinta on nyt maksettava, jos mielii vierailla laivalla. Laivakokki oli valmistanut maittavan lounaan, ja se toi porukat yhteen. Konemiehetkin laivan alimmista kerroksista tulivat pitämään ruokataukoa ja onnistuimme yllättämään heidät liittymällä ruokaseuraksi!

Laivan kapteeni sattui sopivasti paikalle, kun Herttaa ja Krokia kuvattiin poistuessamme laivalta. Terveiset siis kapultakin kaikille reissuamme seuraaville! Magandang-bye!