Lihapullia ja löytötavaroissa lojumista

Viime viikkoina on satsattu suhteisiin myös täällä laivalla! On ollut aivan mahtavaa tutustua niin uuteen miehistöön kuin niihin, jotka ovat olleet mukana laivan hommissa jo kuukausia tai vuosia. Kroki ja Hertta pääsivät valvomaan lihapullien pyörittelyä ja perunamuussin valmistusta 20-päiselle pohjoismaiselle seurueelle. Ruokapöydässä puheensorinaan sekoittui ruotsia, norjaa, tanskaa, suomea ja fääriä sekä tietysti englantia.

Tanskalle kuuluvilta "Lammassaarilta" (Fäärsaarilta) tulleet ystävämme tuovat tuulahduksen pohjoiselta Atlannin valtamereltä. He ovat kaikki projektityöntekijöitä ja viipyvät laivallamme 6-8 viikkoa. Logos Hopella on vahva kytkös historiassaan noihin saariin. Ennen nykyistä toimeaan se seilasi kahdenkymmenen vuoden ajan Atlannin valtamerta Fäärsaarien pääkaupungista, Torshavnista useisiin kaupunkeihin nimellä MV Nörrona.

Hilpeän illanvieton jälkeen ystävämme Hertta ja Kroki olivat teillä tietämättömillä usean päivän ajan, kunnes norjalainen dekkerimme pelasti heidät löytötavaralaatikosta!

Pikkuhiljaa laivan erilaiset toiminnat alkavat heräillä pitkän telakkajakson jatkuessa kuitenkin vielä muutamia viikkoja. Niinpä pääsimme juhlistamaan kirjamyymälän avautumista omalle miehistölle. Näin uudet työntekijät pääsevät kouluttautumaan tehtäviinsä ja valmistautumaan päiviin, jolloin tuhansia vieraita odotetaan saapuvan laivallemme. Marraskuun puolessa välissä kirjamyymälä avataan jälleen myös paikallisille. Täällä iloitaan jokaisesta edistyksen askeleesta!

Tarjolla onkin mitä mielenkiintoisempia kirjoja eri ikäisille!

Maisemat vaihtuvat satamaelämää elettäessä, vaikka emme itse vielä ole liikahtaneetkaan paikaltamme. Subic Bay on satama-alue, jossa käy usein mm. yhdysvaltalaisia aluksia. Olemme päässeet omin silmin tutustumaan valtaviin lentotukialuksiin, maihinnousukuljetusaluksiin ja sukellusveneeseen. Muutamat miehistömme amerikkalaisen passin omaavista ovat pääseet vierailemaankin aluksissa. Pieni mies on uusista laivoista aina yhtä innoissaan! Omassa hytissä on valmistunut jo monta piirrosta ja laivanrakennussuunnitelmaa.

On ihanaa, kun voi elää kuin lapsi! Tässä ja nyt. Nauttien, iloiten ja kiitollisena jokaisesta päivästä. Tyytyen siihen mitä kukin päivä tuo tullessaan.

Hertan sydän on sykkyrällään!

Ah! Tämä päivä koitti poutaisena ja lämpimänä, muttei paahteisena. Reppuun oli jo illalla pakattu kiikarit, kamera, pyyhe, nenäliinoja hien pyyhkimiseen. Vesipullo oli viilenemässä jääkaapissa. Jeepney-kyydillä taas köröteltiin jonkin matkaa, kunnes saavuttiin Aeta-heimon omistamille maille.

Aetat (Ayta, Agta, Atta, Ati, Ita) ovat Filippiinien alkuperäiskansaa. He ovat sirorakenteisia, paksu- ja kiharatukkaisia, tummaihoisia ja pieniä (keskikoko 145cm) ihmisiä. Muun muassa kaivostoiminta, metsien hävittäminen, laittomat hakkuut ja luonnonkatastrofit ovat supistaneet heidän elintilojaan, ja heimon väkiluku on laskettavissa enää tuhansissa. Mielenkiintoista on, kuinka heidän elämäntapansa on pysynyt lähes muuttumattomana jo tuhansia vuosia.


Aetat ovat edelleen maailman taitavimpia viidakossa selviytyjiä. Vietnamin sodan aikana Yhdysvaltain armeija koulutti veteraaninsa täällä ennen kuin he menivät Vietnamiin. Yhdysvaltain laivastotukikohta Subic Bay kun oli kätevästi lähellä Pastolan Aeta-kylää.

Aeta-naiset ovat maankuuluja kasvien käytöstä lääkkeinä. Oppaamme valisti meitä monilla tiedoillaan. Tässä hän leikkaa meille nestettä sisältävästä puunvarresta näytteen, joka auttaa astmavaivoihin.

"Hmm...", tuumailee pieni mies. "Tästäkö juuresta keitetyllä nesteellä voi kurlata kurkkutulehduksen kiusatessa?"

Aetat asuvat Pohjois-Filippiineillä, Luzon-saarella. He asuvat pääosin omissa kylissään vuorilla. Heidän talonsa on rakennettu usein bambusta ja cogon-ruohosta. Näimme kylässä myös joitakin taloja, joiden rakennusaineena oli käytetty kiveä. Sähköjäkin oli viritelty, ja kyläläisten yhtenä kokoontumispaikkana toimi katos, jonka alle oli asennettu karaokelaitteet. Sinne kuulema porukkaa kokontuu joka ainoa ilta laulamaan ja seurustelemaan. Länsimaiset vaikutukset ulottuvat siis noillekin vuorille! Oli tosi hassua ajatella ihmisten laulavan karaokea iltaisin tuolla luonnon helmassa.

Tässä talossa asuu kuusihenkinen perhe. Lapset olivat tänään keskenään kotona vanhempien ollessa töissä. Majassa tuoksui kotoisasti savulta, keittiön tulisija oli vielä lämmin. Pihalle oli tehty sieviä istutuksia ja pihapiiri huokui rauhaa ja kodikkuutta. Komea kukko tepasteli pihalla, kanojen kaakatus rikkoi hiljaisuutta. Pieni mies tuumaili, että täällä hänkin haluaisi asua. Reissaajaa pisti silmiin sievät kukkapenkkien aitaukset rakennuksen ympärillä. Aitauksen pystykeppien päitä koristivat tyhjät kananmunien kuoret, joita oli rikottu juuri sen verran, että ne oli pystytty pujottamaan keppien päihin.

Aeta-lapset käyvät myös koulua. Heidän opetussuunnitelmansa on samanlainen kuin muillakin lapsilla Filippiineillä. Kylän koulua tukevat hollantilaiset kristityt.

Vielä vilkaisu perheen makuuhuoneeseen. Meille esitellään myös majan toinen makuuhuone, joka on valmiina mahdollisia vieraita varten. Sitten hyvästelemme ja jatkamme hieman matkaa kylän aukiolle, jossa lapsilauma esittäytyy iloisena ja hellyttävänä. Ihmetystä saavat osakseen meidän omat vaaleat poikasemme.

Ihana päivä, jonka päätteeksi saamme vielä opetella tulen tekemistä. Samalla meille opetetaan, kuinka bambun sisällä voi kätevästi kypsentää riisin ja kanan. Käden käänteessä pienelle miehelle on vuoltu bambusta vielä koristeltu kuppi ja lusikka.

Paluumatka lähtöpisteeseen sujuu joutuisammin, nyt pääasiassa laskeudumme savista polkua pitkin. Hiki virtaa pitkin ihoa joka ainoassa ruumiimme osassa. Vaatteet liimautuvat kiinni ihoon. On saatu liikuntaa, raikasta ilmaa ja paljon mielessä mutusteltavaa. Kiitos aetat! Hertan ja monen muunkin sydän sykkii muustakin kuin liikunnan ihanasti tuomasta rasituksesta.

Liputusta!

Laivan kolmannella kannella on erittäin hyvin varustetut lääkärin ja hammaslääkärin vastaanottotilat. Reissaaja pääsi Krokin ja Hertan kanssa tutustumaan niihin paremmin viime viikolla, samalla kun sai hoitoa lohenneeseen hampaaseensa. Laivan miehistön lisäksi monet köyhät yhteisöt eri maissa hyötyvät laivan hammashoitotiimin tarjoamista ilmaisista hammastarkastuksista sekä hampaitten hoitoon liittyvästä valistuksesta.

"Dekkereitten" eli laivan kannella työskentelevien miesten ja naisten puuhia seurailtiin tässä eräänä päivänä tarkemmin. Taustalla näkyy kuudennen kannen takaosa ja yksi laivamme autoista, jota on yritetty kovasti saada kuntoon ilman menestystä. Kun laiva lähtee seilaamaan, tälle kannelle nostetaan nosturilla kaikki muut viisi käytössämme olevaa autoa. Muun muassa tätä kantta on viime päivinä huollettu. Ensin ruoste poistettiin käyttäen rautaharjalaikkaa (samaa konetta käytettiin tankeissa ruosteen poistoon), sitten käsitellyt kohdat maalattiin käyttämällä ruosteen kehitystä estävää maalia ja lopuksi viimeisteltiin harmaalla tai valkoisella maalilla. Eikös näytä hyvältä!

Tapasimme kapteenin vaimon jälleen kerran iloisena omepelukoneen takaa. Hän on taitava paikkaamaan ja huoltamaan laivan miehistön työvaatteita. Jokaisella laivan osastolla työskentelevillä on erilainen asukokonaisuus. Tässä käsillä on konehuoneessa työskentelvän haalari. Siinä on isoja reikiä ja nappeja on kadonnut ainakin viisi!

Viime viikonloppuna saimme toivottaa OMAN TYTTÄREMME sekä yli 100 uutta miehistön jäsentä tervetulleeksi! Tälläisia suurempia miehistön "changeovereita" eli vaihtohetkiä on kaksi kertaa vuodessa, puolen vuoden välein. Tunnelma oli korkealla! Kaikki uudet tulokkaat juoksivat pitkän lipputunnelin läpi ja kipusivat nostoportaita (gangway) pitkin laivaan.

Uusi miehistö = uusia laivaperheitä. Juhlallisuudet jatkuivat pari päivää myöhemmin. Tässä valmistaudutaan meidän ensimmäiseen laivaperheiltaan maalamalla lippuja illallispöytäämme koristamaan. Uusi miehistö kasvatti perhettämme peräti 14 uudella "lapsella". Laivaperheemme nuoret aikuiset tulevat Meksikosta, Brasiliasta, Uruguaiasta, Etelä-Afrikasta, Britanniasta, Walesista, Ruotsista, Suomesta, Puolasta, Kazakhstanista, Intiasta, Etelä-Koreasta ja Thaimaasta!

"Mikään hidastaa ei saa. Eteenpäin vaan, hip hurraa!

Pyhä Henki meitä johtaa, meille tietä tasoittaa.

Nousee lippu liehumaan, joukko sen kun kasvaa vaan.

Taivaan Isä lapsiansa kyltymättä rakastaa."