Voi pojat! Kroki ja Hertta ovat päässeet mukaan seikkailuihin rankkasateista huolimatta! Pienen miehen katse oli eräänä iltana ohikulkiessa kiinnittynyt "ritarilinnaan", josta hän näki seuraavana yönä unta. Seuraavana päivänä matkattiin ensin Jeepneyllä, sitten jalan tutkimaan tuota jännittävää Espanjalaista porttia 1800-luvulta.
Filippiinojen historian eräs vaihe menee hyvin lyhyesti näin: Vuonna 1521 maailmanympäri-purjehduksella ollut Fernao de Magalhaes karahti laivoineen tuntemattoman saariryhmän rantaan. Vaikka paikallinen heimopäällikkö Lapu Lapu iski keihäänsä kuollettavasti Magalhaesin niskaan, espanjalaiset valloittivat saariston ja nimesivät sen Filippiineiksi kuninkaansa Filip II:n mukaan. "Ironista kyllä, me saimme sellaisen nimen, joka ei ole koskaan taipunut omassa suussamme. Emme osaa lausua F-kirjainta", Celdran kertoo. "Joten kutsumme itseämme pilipinoiksi."
Krokille ja Hertalle selvisi siis ettei tämä rakennelma ole kuitenkaan aivan ritarilinna, mutta sitä oli vaikea pyyhkiä Pienen miehen ajatuksista. Hänhän löysi rakennelmasta vielä kaksi vankilaakin. Rankkasateesta ja pelätystä, mahdollisesti tulevasta taifuunista johtuen Espanjalaisen portin takana oli huolella peitelty käsityöläisverstas ja kauppa, joka olisi helposti voinut jäädä huomaamatta. Iso mies kuitenkin jatkoi tutkimusmatkaansa ja pääsi tekemään tuttavuutta Herman-nimisen käsityöläisen kanssa. Tapaamme hänet vielä tulevina päivinä, koska halusimme tilata häneltä parhaillaan tekeillä olevan työn.
Seuraavan päivän iltana, palatessamme kävellen kirkosta, ohitimme uusien Saudi-Arabiasta kotoisin olevien tuttaviemme lomakodin. He kutsuivat meidät saudiarabialaiselle kahville. Saimme odottamatta nauttia heidän lämpimästä vieraanvaraisuudestaan! Pieni mies on viime viikkoina useaan otteeseen saanut nauttia tuon perheen viiden lapsen leikkiseurasta milloin uima-altaalla, milloin urheilukentällä. Heidän kotiinlähtönsä lähestyy, mutta saimme kutsun tulla syömään heidän kanssaan illallista vielä ennen heidän lähtöään. Ramadan-paastosta johtuen, illallinen syödään myöhään ja meitä odotetaan vierailulle huomenna klo 21.
Meidän oleskelumme täällä Filippiineillä on pitkittynyt, ja moni on ihmetellen ja pettyneenäkin kysellyt: "Miksi?" Olemme saaneet olla luottavaisella mielellä, kokeneet rohkaisua ja iloa kohtaamisista erilaisten ihmisten kanssa. Luottavaisella ja rauhallisella mielellä pysymme täällä rankkasateitten piiskatessa kattoja, tuulten taivutellessa valtavia puita taipumaan tahtoonsa ja ukkosmyrskyjen jylistessä aivan kuin maa halkeaisi kahtia. Mikä on ollessa, kun tietää olevansa turvassa, vaikka maat järkkyisivät!



Olipa kiva löytää tämä blogisi. Luin kaikki läpi. Lämmin kiitos! Kirjoitat kivasti! Une (Merja Une Turunen)
VastaaPoistaKiitos Une, rakas kirjailijaystävä! Lämimät (mutta siis sateiset) terveiset täältä Olongapon kupeesta sinullekin! Aurinkoisia päiviä sinne Suomen suveen! <3 Marita
Poista