Hyvästi Forest View!

Tästä ikkunasta on ihailtu sademetsän vihreää viime kuukaudet aina tiskejä tiskatessa tai hedelmiä pestessä. Monina päivinä on satanut, välillä hyvinkin railakkaasti. Elämäni kovimmat ukkoset ovat välähdelleet ja jyrisseet, myrskyt ovat taivutelleet puita. Toisina päivinä on taas tiirailtu upeita keltaisia variksenkokoisia lintuja, jotka ovat vilahtaneet hetkeksi näkyviin. Useamman kerran apinalauma on kettereästi siirtynyt metsän kätköistä aluettamme ympäröivää aitaa pitkin Forest Viewn hedelmäpuihin - tai roskalaatikoihin - nauttimaan ateriaansa.

Viime viikkoina on eletty arkea tässä meille vuokratussa kodissa. Tämä on ollut turvallinen pesä lennähtää Olongapon torille, San Antonioon päiväretkelle, ja isolle miehelle päivittäin töihin laivalle. Arkeemme on kuulunut siivoaminen ja leipominen, koulunkäynti ja monenlaiset tapaamiset uusien ystävien ja paikallisten kanssa.

Olin eräänä päivänä lusikoimassa kauralastutaikinaa pellille leivinpaperin päälle, kun tusin jonkun tuijottavan minua. Ihmettelin ja katselin ympärilleni. Olinhan yksin kotona. Mutta kappas vain! Tämä nuori poika-apina nojasi yhdellä harmaalla kätösellään parvekkeemme ikkunalliseen oveen minua tuijottaen ja pissiä lurautti samalla parvekkeen lattialle! Aikamoinen vilperi! Kamera oli kätteni ulottuvilla ja pitkän tovin vielä ihmettelimme toisiamme.

Oletkos nähnyt näin valtavaa hepokattia! Luonto jaksaa ihmetyttää joka maassa!

Kauralastuja ja suomalaisia pullia olemme leiponeet nyt erilaisiin juhliin maistiaisiksi kotimaastamme. Eilen kiitimme ja hyvästelimme tämän alueen työntekijöitä, joiden kanssa olemme arkeamme jakaneet. He ovat siivonneet pihoja, pesseet pyykkimme ja monin tavoin valistaneet meitä tämän maan kulttuurista ja tavoista. Nyt on matkakassit ja reput pakattu. Hytti 714 on huomisesta alkaen uusi kotimme.