Hertan sydän on sykkyrällään!

Ah! Tämä päivä koitti poutaisena ja lämpimänä, muttei paahteisena. Reppuun oli jo illalla pakattu kiikarit, kamera, pyyhe, nenäliinoja hien pyyhkimiseen. Vesipullo oli viilenemässä jääkaapissa. Jeepney-kyydillä taas köröteltiin jonkin matkaa, kunnes saavuttiin Aeta-heimon omistamille maille.

Aetat (Ayta, Agta, Atta, Ati, Ita) ovat Filippiinien alkuperäiskansaa. He ovat sirorakenteisia, paksu- ja kiharatukkaisia, tummaihoisia ja pieniä (keskikoko 145cm) ihmisiä. Muun muassa kaivostoiminta, metsien hävittäminen, laittomat hakkuut ja luonnonkatastrofit ovat supistaneet heidän elintilojaan, ja heimon väkiluku on laskettavissa enää tuhansissa. Mielenkiintoista on, kuinka heidän elämäntapansa on pysynyt lähes muuttumattomana jo tuhansia vuosia.


Aetat ovat edelleen maailman taitavimpia viidakossa selviytyjiä. Vietnamin sodan aikana Yhdysvaltain armeija koulutti veteraaninsa täällä ennen kuin he menivät Vietnamiin. Yhdysvaltain laivastotukikohta Subic Bay kun oli kätevästi lähellä Pastolan Aeta-kylää.

Aeta-naiset ovat maankuuluja kasvien käytöstä lääkkeinä. Oppaamme valisti meitä monilla tiedoillaan. Tässä hän leikkaa meille nestettä sisältävästä puunvarresta näytteen, joka auttaa astmavaivoihin.

"Hmm...", tuumailee pieni mies. "Tästäkö juuresta keitetyllä nesteellä voi kurlata kurkkutulehduksen kiusatessa?"

Aetat asuvat Pohjois-Filippiineillä, Luzon-saarella. He asuvat pääosin omissa kylissään vuorilla. Heidän talonsa on rakennettu usein bambusta ja cogon-ruohosta. Näimme kylässä myös joitakin taloja, joiden rakennusaineena oli käytetty kiveä. Sähköjäkin oli viritelty, ja kyläläisten yhtenä kokoontumispaikkana toimi katos, jonka alle oli asennettu karaokelaitteet. Sinne kuulema porukkaa kokontuu joka ainoa ilta laulamaan ja seurustelemaan. Länsimaiset vaikutukset ulottuvat siis noillekin vuorille! Oli tosi hassua ajatella ihmisten laulavan karaokea iltaisin tuolla luonnon helmassa.

Tässä talossa asuu kuusihenkinen perhe. Lapset olivat tänään keskenään kotona vanhempien ollessa töissä. Majassa tuoksui kotoisasti savulta, keittiön tulisija oli vielä lämmin. Pihalle oli tehty sieviä istutuksia ja pihapiiri huokui rauhaa ja kodikkuutta. Komea kukko tepasteli pihalla, kanojen kaakatus rikkoi hiljaisuutta. Pieni mies tuumaili, että täällä hänkin haluaisi asua. Reissaajaa pisti silmiin sievät kukkapenkkien aitaukset rakennuksen ympärillä. Aitauksen pystykeppien päitä koristivat tyhjät kananmunien kuoret, joita oli rikottu juuri sen verran, että ne oli pystytty pujottamaan keppien päihin.

Aeta-lapset käyvät myös koulua. Heidän opetussuunnitelmansa on samanlainen kuin muillakin lapsilla Filippiineillä. Kylän koulua tukevat hollantilaiset kristityt.

Vielä vilkaisu perheen makuuhuoneeseen. Meille esitellään myös majan toinen makuuhuone, joka on valmiina mahdollisia vieraita varten. Sitten hyvästelemme ja jatkamme hieman matkaa kylän aukiolle, jossa lapsilauma esittäytyy iloisena ja hellyttävänä. Ihmetystä saavat osakseen meidän omat vaaleat poikasemme.

Ihana päivä, jonka päätteeksi saamme vielä opetella tulen tekemistä. Samalla meille opetetaan, kuinka bambun sisällä voi kätevästi kypsentää riisin ja kanan. Käden käänteessä pienelle miehelle on vuoltu bambusta vielä koristeltu kuppi ja lusikka.

Paluumatka lähtöpisteeseen sujuu joutuisammin, nyt pääasiassa laskeudumme savista polkua pitkin. Hiki virtaa pitkin ihoa joka ainoassa ruumiimme osassa. Vaatteet liimautuvat kiinni ihoon. On saatu liikuntaa, raikasta ilmaa ja paljon mielessä mutusteltavaa. Kiitos aetat! Hertan ja monen muunkin sydän sykkii muustakin kuin liikunnan ihanasti tuomasta rasituksesta.