Hey ho, let´s go! Varo apinoita!

Apinoita on täällä kuin oravia kotipihallamme Suomessa. Ainoa ero on, että apinoita on kerralla joko pari miespuolista (joita ei ilmeisesti hyväksytä porukoihin) tai sitten niitä on sankoin joukoin. Laskimme kerran, että ryhmään kuului yhden arvokkaasti astelevan herrakaisen lisäksi parisenkymmentä ketteräliikeistä leidiä ja kymmenisen joko riehakkaasti telmivää tai juuri kävelemään ja kiipeilemään opettelevaa lapsukaista. Niin suloisia katseenvangitsijoita! ...kunnes yksi ovela ryöväsi selkämme käännettyään ulos katetulta pöydältä suklaakeksini, meidän ihastellessamme varsinkin juuri tuota hellyttävää jälkikasvua! Meille on kerrottu, ettei meidän tule paljastaa noille kädellisille, hellyttäville ystävillemme hampaitamme edes hymyillessämme, sillä he tulkitsevat sen vihamielisyytenä. OK! Säilytetään siis sopiva välimatka eikä yritetä rakentaa liian läheistä suhdetta niiden kanssa!

Viikonloppuna isokin mies sai viettää yhden vapaapäivän tehtyään kuusi pitkää päivää (12h) peräkkäin ja nukuttuaan monta yötäkin laivalla. Pakkasimme piknikin ja suuntasimme kulkumme yhdellä laivan autoista kohti merenrantaa, hieman olopaikastamme etelään. Vaikka merivesi onkin melkein 30-asteista, se virkisti mukavasti. Ihanat raidalliset ja värikkäät kalat uiskentelivat ympärillämme ja vaikka pieni mies kovasti yrittikin, ei yksikään antautunut kiinniotettavaksi.

Maanantaina arki alkoi aurinkoisena ja jo rutiiniksi käyneellä aikataululla. Iso mies lähti muiden miesten kanssa töihin Jeepney-kyydillä klo 6, pienen miehen kääntäessä vielä kylkeään. Aamulla Reissaaja ehti ennen kouluun lähtöä siivota vessan (vessapapereita ei heitetä pönttöön, vaan ne kerätään roskikseen ja toimitetaan sekäjätteisiin pari kertaa viikossa) ja kylpyhuoneen muurahaisten jätöksistä. Tulipa gekkon yllätämäksikin! Mokoma oli livahtanut ikkunan raosta sisälle! Eihän ne vaarallisia ole ollenkaan (hyönteissyöjiä), ääntelevät nimensä mukaisesti hauskasti hämärän laskiessa: "Gek-ko, gek-ko!" Mutta, mutta...

Pienellä miehellä on koulua näin alkuun yhdeksästä kahteentoista. Lounasta syödään kotona. Uusi ystävämme oli yllättänyt keräämällä meille maistiaisiksi guava-hedelmiä. Ne levittävät kotiimme uskomattoman ihanan tuoksun, joka tuli vastaan heti oven avattuamme. Guava-aika on alullaan, joten saamme vielä usein nauttia noista hedelmistä. Niitä kasvaa kotimme pihallakin. Haluan kokeilla niitä piirakan leivontaan heti, kun vain inspiraatio iskee eikä kuumuus vaivaa. Ilastointilaitteen vaikutus ei yllä keittiöön.

Tänään tarjolla oli tuttujen voileipien lisäksi myös paikallisen naisen lahjoittamia ibus-rullia. Nuoreen kookospalmun lehteen on kääsitty kauniisti suolalla maustetussa kookosmaidossa keitettyä tahmeaa riisiä. Minua neuvottiin syömään ne sokerissa dipaten. Valitsin fariinisokerin. Hyvältä maistui!

Lungan on paikallinen mehukas hedelmä. Sen nimi tarkoittaa lohikäärmeen silmää. Pieni mies maistelee sitä mielellään. Sopii hyvin iltasadun teemaan, kun luemme Mauri Kunnaksen Kuningas Artturin ritareista. Tätä kirjoittaessa iltasadun aika lähenee. Taas on yksi päivä elettyä elämää takanapäin. Kiitollisena siitä, kohtaamisista ja kokemastamme. "Keep on going!", oppi pikku mies uimatunnilla tänään harjoitellessaan selällään uimista. Mutta välillä on muistettava levätä. Makeita unia sinullekin!