Kotimaan värit loistivat maisemassa selkeinä laskeutuessamme Helsinki-Vantaan lentokentälle. Vieruskaverina oli istunut mukava mies Kirkkonummelta, ja matka oli sujunut joutuisasti. Olimme Amsterdamin Schipholin kentältä kotimaan kamaralla ennen kuin tiesimmekään! Pieni mies oli kuljettanut 24 kilon matkalaukkua miehekkään vahvasti rullaten sitä vähän railakkaan puoleisesti, niin että siskoille ja siskonmiehelle laivalta asti kuljetetut brownies'n palat olivat saaneet mukavasti pyöristyneet kulmat.
Ukki oli vastassa kentällä, ja matka jatkui sieltä ruokakaupan kautta ukin kotiin, joka on Lahden kupeessa, Iitin metsien kätköissä. Ruokakaupassa Pieni mies sai tehdä ruokaostokset ukin kanssa, Reissaajan etsiessä sopivia käsineitä Pienelle miehelle. Viinirypäleitä ja maksamakkaraa oli ostoskärryissä kokonainen lohi seuranaan.
 |
| Hiljaa kuusten kuiske soi, terveisensä tuuli toi. |
 |
| Sininen ja valkoinen, värit ovat vapauden! |
Pieni mies jo pisti kilpaa pystyyn ja puhui "meidän tiimistä" ja "sinun tiimistä, ypöyksin". Ukki veti pullean ahvenen pikkiriikkisestä avannosta alta aikayksikön. Reissaaja sen sitten voissa paistettuna lounaaksi söi, sen sekä ahvenen mahtavan mätimassapalleroisen. Loput saaliista olivatkin sitten särkiä, jotka vietiin Rölli-kissalle tulijaisiksi.
Täällä matka jatkuu lunta polkien, samalla kun Iso mies kasvattaa partaa toisella puolella maapalloa. Siellä puhdistetaaa paatin potkureita ja tehdään muitakin säätöjä, jotta saamme taas kyntää meriä vuoden eteenpäin toukokuun lopusta alkaen.
Aivan upea itsetehty kortti ilahdutti ensin silmää ja sitten Reissaajan mieltä, ja nyt se tuo toivottavasti sinunkin hetkeesi lämpimän tervehdyksen Suomen Tampereelta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti